Tietysti vastaus on kyllä, jos kulttuuri käsitetään laajimmassa merkityksessään, jolloin siihen alkutermin (agriculture; lat. = viljellä) mukaisesti pitää laskea maanviljelyksestä alkaen liki kaikki inhimillinen toiminta. Mutta yhä useammin sillä tarkoitetaan lähinnä esittäviä taiteita ja niistäkin vain ns. korkeakulttuuria: sinfonioita, oikella näyttämöllä esitettyjä teatteriesityksiä, gallerioissa ja museoissa pidettyjä taidenäyttelyitä. Tottakai kirjallisuuskin on kulttuuria, jopa korkeakulttuuria, mutta entä kirjasto, josta sitä voi saada käyttöönsä? Jostakin syystä kirjasto itsessään ei oikein tunnu kultturellilta. Siitä puuttuu säihke ja glamour - joka kai monen mielessä liittyy kulttuuritoimintaan. Turhaan ei puhuta eliittitaiteesta ja minkkimuurista.
Miksi näitä mietin? Sysäksen siihen antoi kaupungin kulttuuritoimen yhteinen esitehanke, jolle määriteltiin tiukka tavoite: napakasti edustavat esitykset jokaisesta kulttuurilaitoksesta mainostamaan napapiirin kansainväliseksi kulttuurikaupungiksi kehittyvää yhteisöä. Juuri vaatimus lyhyistä teksteistä ja valikoiduista kuva-aineistoista teki tärkeäksi kaivaa esiin itse asian ydin. Jos haluamme esitellä kaupunkiamme kulturellina paikkana, jonka on määrä tehdä vaikutus suuren maailman hienostuneeseen ja vakavaraiseen matkailijakansaan, onko joukossa mitään tekoa laitoksella, joka palvelee arkisesti kaupungin omaa väkeä? Pitääkö keskittyä säihkeeseen ja glamouriin, että tarkoitettu viesti menisi läpi? Turmeleeko tavallisen mattimeikäläisen kovassa käytössä hiukan nuhraantunut laitos napapiirin glorian?
Kysymys ei ehkä ole edes pelkästä tiedottamisesta. Jos ajatusta jatkaa, voi kysyä, olisiko "korkeakulttuurilaitokset" - taidemuseo, orkesteri, teatteri jne. - ja kirjaston tapaiset arkitoimintaan keskittyvät palvelutalot syytä erotella kaupungin toiminnassa erillisiksi kokonaisuuksiksi? Kullakin oma budjetti, omat palvelujen käyttäjäjoukkonsa ja ja viestinnän kohderyhmänsä? Yhteistyötä toki tehtäisiin, mutta naimisissa ei oltaisi. Sopisi asiaa ainakin pohtia.
Heli Saarinen
torstai 28. joulukuuta 2006
perjantai 22. joulukuuta 2006
Sielun sivistys
Moniäänisyys ja perusteltujen näkemysten painava polyfonia on kirjavan sillan anti suomalaiselle blogimaailmalle. Tarkoituksena on ylläpitää vilpittömään sivistystahtoon perustuvaa värikästä keskustelua. Näin mukavin sanoin Marko asteli rohkeasti Kirjavalle Sillalle.
Sivistystahto? Sitä jäin pohtimaan. Aihe oli erityisen ajankohtainen, sillä pidin juuri Rovalan joulujuhlissa juhlapuheen otsikolla ”Neljä matkaa sivistykseen”. Pohdin että mitä sivistys oikeasti on. Ja miten sivistys näkyy arjessamme. Lainaan pari ajatusta tähän blogiin.
Professori Eino Kailan määritelmän mukaan ”Sivistys on se, joka jää jäljelle, kun ihminen unohtaa kaiken oppimansa”. Toisaalla tohtori Aaro Harjun määritelmän mukaan ”Sivistys on jotain, jolla ihminen pyrkii ylittämään itsessään olevan eläimen”. Nuo määritelmät ovat kovin etäällä toisistaan. Kailan sivistys-määritelmässä ihminen palaa vastasyntyneen lapsen ymmärryksen ja kokemuksen tasolle. Taantumusta se on, voisi joku väittää. Harjun määritelmässä ilmenee puolestaan ”kurkottamisen idea”. Vai kuinka Sinä ajattelet?
Sivistys on todellakin vaikeasti määriteltävissä. Sivistystä korostavat ihmiset kun kovin usein arvioivat omia arvojaan ja kulttuuriaan muiden vastaavia arvoja parempina. Jopa ylivertaisina. Jalompia käsityksiä ihmisyydestä on viety rauhaa rakastavien ”sivistymättömien” pariin järeän aseistuksen kanssa. Oikeutuksena teolle on ollut että ”jotenkin nuo barbaarit täytyy saada sivistyksen pariin”.
Pohdin myös sellaista ilmiötä kuin sielun sivistys. Viittasin sillä kykyyn tai vähintäänkin pyrkimykseen kunnioittaa toista ihmistä ja hänen mielipiteitään: Sielultaan sivistynyt ei mittaa toista sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän seikan perusteella. Sielun sivistys ei mitenkään ole uskontosidonnainen edes Jeesuksen syntymäpäiväjuhlien aikaan. Agnostikko tai ateisti voi olla jalommin sielultaan sivistynyt kuin puhdasoppinen fundamentalisti. (Viittasin universaaliin ”kultaiseen sääntöön” joka löytyy paitsi Jeesuksen vuorisaarnasta, myös yhtä lailla Buddhan opeista ja islamilaisuudesta. Siis että kohdelkaamme toisia juuri siten kuin toivomme itseämme kohdeltavan).
Sielun sivistys ei ole myöskään riippuvainen opillisesta sivistyksestä. Näin kerroin juhlapuheessa. Sen enempää korkeat oppiarvot tai pitkä yliopistoura eivät takaa sielun sivistystä. Päinvastoin opillinen sivistys ja organisaatio-keskeinen ajattelu voivat tuoda pöyhkeyttä ja kyvyttömyyttä arvioida toisen ihmisen ajattelun ja vakaumuksen oikeutusta.
Jari Kotimäki
varatuomari
vs. taloudellisten suhteiden assistentti, Lay
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
LL.M. Member of City Board and Council
kansanedustajaehdokas
Sivistystahto? Sitä jäin pohtimaan. Aihe oli erityisen ajankohtainen, sillä pidin juuri Rovalan joulujuhlissa juhlapuheen otsikolla ”Neljä matkaa sivistykseen”. Pohdin että mitä sivistys oikeasti on. Ja miten sivistys näkyy arjessamme. Lainaan pari ajatusta tähän blogiin.
Professori Eino Kailan määritelmän mukaan ”Sivistys on se, joka jää jäljelle, kun ihminen unohtaa kaiken oppimansa”. Toisaalla tohtori Aaro Harjun määritelmän mukaan ”Sivistys on jotain, jolla ihminen pyrkii ylittämään itsessään olevan eläimen”. Nuo määritelmät ovat kovin etäällä toisistaan. Kailan sivistys-määritelmässä ihminen palaa vastasyntyneen lapsen ymmärryksen ja kokemuksen tasolle. Taantumusta se on, voisi joku väittää. Harjun määritelmässä ilmenee puolestaan ”kurkottamisen idea”. Vai kuinka Sinä ajattelet?
Sivistys on todellakin vaikeasti määriteltävissä. Sivistystä korostavat ihmiset kun kovin usein arvioivat omia arvojaan ja kulttuuriaan muiden vastaavia arvoja parempina. Jopa ylivertaisina. Jalompia käsityksiä ihmisyydestä on viety rauhaa rakastavien ”sivistymättömien” pariin järeän aseistuksen kanssa. Oikeutuksena teolle on ollut että ”jotenkin nuo barbaarit täytyy saada sivistyksen pariin”.
Pohdin myös sellaista ilmiötä kuin sielun sivistys. Viittasin sillä kykyyn tai vähintäänkin pyrkimykseen kunnioittaa toista ihmistä ja hänen mielipiteitään: Sielultaan sivistynyt ei mittaa toista sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän seikan perusteella. Sielun sivistys ei mitenkään ole uskontosidonnainen edes Jeesuksen syntymäpäiväjuhlien aikaan. Agnostikko tai ateisti voi olla jalommin sielultaan sivistynyt kuin puhdasoppinen fundamentalisti. (Viittasin universaaliin ”kultaiseen sääntöön” joka löytyy paitsi Jeesuksen vuorisaarnasta, myös yhtä lailla Buddhan opeista ja islamilaisuudesta. Siis että kohdelkaamme toisia juuri siten kuin toivomme itseämme kohdeltavan).
Sielun sivistys ei ole myöskään riippuvainen opillisesta sivistyksestä. Näin kerroin juhlapuheessa. Sen enempää korkeat oppiarvot tai pitkä yliopistoura eivät takaa sielun sivistystä. Päinvastoin opillinen sivistys ja organisaatio-keskeinen ajattelu voivat tuoda pöyhkeyttä ja kyvyttömyyttä arvioida toisen ihmisen ajattelun ja vakaumuksen oikeutusta.
Jari Kotimäki
varatuomari
vs. taloudellisten suhteiden assistentti, Lay
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
LL.M. Member of City Board and Council
kansanedustajaehdokas
torstai 21. joulukuuta 2006
Luottamus luo tehoja työhön
Radion aamu-uutisissa tarttui korvaa tieto tutkimuksesta, jonka johtopäätöksenä oli, että paras tapa lisätä tehokkuutta työntekoon oli luottaa työntekijöihin. Haastateltu tutkimuksen tekijä antoi vakuuttavan arkisen esimerkin: meillä pohjoismaissa päivittäiskauppa toimii paljon tehokkaammin kuin esim. Keski-Euroopassa, koska meillä luotetaan asiakkaisiin ja annetaan heidän mm. punnita itse hedelmänsä ja tuoda valmiiksi hinnoiteltu tuote kassalle.
Huolimatta siitä, että itsepalvelun holtittomaan lisääntymiseen voidaan hyvillä perusteilla ottaa kriittinenkin kanta, myös me kirjastoissa olemme antaneet asiakkaillemme aika suuria luottamustehtäviä. Kirjat saa poimia itse hyllystä, ne voi lainata ja uusiakin itse, yöllä ja päivällä. Se on tehokkuutta, joka perustuu luottamukseen.
Kaupungin uusi toimintakonsepti hakee myös tehokkuutta. Se muotoillaan tuottavuuden lisäämiseksi ja sen tavoittamiseksi on päätetty, että kaupungin menokehityksen tulee olla laskeva. Uskotaan, että väkeä vähentämällä ja palkkamenoja niistämällä tehot kasvavat ja tuottavuuden tunnusluvut paranevat. Käytännön työntekijän kokemus ruohonjuuritasolla on toinen: asiat ovat suuren organisaation myötä monimutkaistuneet ja pienenkin asian hoitaminen saattaa viedä viikkoja ja vaatia monen eri tahon valmistelua, selvittelyä ja päätöksiä. Asia, joka ennen hoitui varttitunnissa, vie nyt kohtuuttomasti organisaation voimavaroja. Se on yksinkertaisesti tehottomuutta, joka lyö korville tuottavuuden parantumistavoitetta.
On tietysti ymmärrettävää, että kahden kulttuurin yhteen liittäminen vie aikansa eivätkä ensimmäiset toimintamallit voi olla vailla lastentauteja. Mutta mahtaako kuitenkin olla niin, että uusien laatikkokaavioiden piirtäjiltä on jäänyt huomaamatta tuo nyt tutkimuksellakin vahvistettu oivallus: tehokkaimman työtuloksen takaa se, että luotetaan ammattilaisiin, joita kaupunkiorganisaatio on täynnä. Ehkäpä siitä voisi tulla uuden Rovaniemen seuraavan vuoden suuri kehitysidea.
Heli Saarinen
kirjastotoimenjohtaja
Lapin maakuntakirjasto
Huolimatta siitä, että itsepalvelun holtittomaan lisääntymiseen voidaan hyvillä perusteilla ottaa kriittinenkin kanta, myös me kirjastoissa olemme antaneet asiakkaillemme aika suuria luottamustehtäviä. Kirjat saa poimia itse hyllystä, ne voi lainata ja uusiakin itse, yöllä ja päivällä. Se on tehokkuutta, joka perustuu luottamukseen.
Kaupungin uusi toimintakonsepti hakee myös tehokkuutta. Se muotoillaan tuottavuuden lisäämiseksi ja sen tavoittamiseksi on päätetty, että kaupungin menokehityksen tulee olla laskeva. Uskotaan, että väkeä vähentämällä ja palkkamenoja niistämällä tehot kasvavat ja tuottavuuden tunnusluvut paranevat. Käytännön työntekijän kokemus ruohonjuuritasolla on toinen: asiat ovat suuren organisaation myötä monimutkaistuneet ja pienenkin asian hoitaminen saattaa viedä viikkoja ja vaatia monen eri tahon valmistelua, selvittelyä ja päätöksiä. Asia, joka ennen hoitui varttitunnissa, vie nyt kohtuuttomasti organisaation voimavaroja. Se on yksinkertaisesti tehottomuutta, joka lyö korville tuottavuuden parantumistavoitetta.
On tietysti ymmärrettävää, että kahden kulttuurin yhteen liittäminen vie aikansa eivätkä ensimmäiset toimintamallit voi olla vailla lastentauteja. Mutta mahtaako kuitenkin olla niin, että uusien laatikkokaavioiden piirtäjiltä on jäänyt huomaamatta tuo nyt tutkimuksellakin vahvistettu oivallus: tehokkaimman työtuloksen takaa se, että luotetaan ammattilaisiin, joita kaupunkiorganisaatio on täynnä. Ehkäpä siitä voisi tulla uuden Rovaniemen seuraavan vuoden suuri kehitysidea.
Heli Saarinen
kirjastotoimenjohtaja
Lapin maakuntakirjasto
tiistai 19. joulukuuta 2006
Tervetuloa kirjavalle sillalle!
Kirjava Silta on rovaniemeläisten kulttuuritoimijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten perustama ajankohtaisia ilmiöitä tarkasteleva blogi. Tarkoituksena ylläpitää vilpittömään sivistystahtoon perustuvaa värikästä keskustelua. Kirjoittajia tulee olemaan paljon ja usealta eri alalta. Moniäänisyys, perusteltujen näkemysten painava polyfonia on kirjavan sillan anti suomalaiselle blogimaailmalle. Myös kommenttilaatikko on auki. Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)