”Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!” / Tuo huuto on Suomessa syyri, /
Mut mikä se on se kyltyyri? / Kas, siinäpä pulma on jyyri.
- Eino Leino 1912
Mitä hemmetin virkaa kulttuurilla on Rovaniemellä? Tekeekö se meistä hovikelpoisempia muun maailman silmissä? Tulevatko turistit tänne siksi, että meillä on korkeatasoinen orkesteri? Tai taidemuseo? Tai kirjasto? Tai teatteri? Turistithan ovat kaupunkimme nykyjohdolle monin verroin tärkeämpi kohderyhmä kuin me rovaniemeläiset. Mehän olemme täällä joka tapauksessa.
Emme me korkeakulttuurin tuotteilla kykenemme kilpailemaan vieraista Lontoon, Berliinin, Wienin tai Pariisin kanssa. Vaikka joku haluaisikin tulla kuuntelemaan loistavaa orkesteriamme juuri sen kotikaupunkiin, niin he ovat harvinaisuuksia, joitten vuoksi orkesterimme ei varmaan jaksaisi harjoitella jatkuvasti emmekä me maksaa sen palkkoja.
Orkesterilla, taidemuseolla, kirjastolla tai teatterilla on olemassaolon oikeutus siinä, että rovaniemeläiset itse haluavat käyttää niitten palveluja hyväkseen. Niiden on muistettava, ketä ne ensisijaisesti palvelevat. Kyllä ne sen muistavatkin. Ansaitkaamme siis itsellemme maailmantason esittävä musiikki ja muut kulttuuripalvelumme käyttämällä niitä rikkaudeksemme!
”Korkeakulttuurin” laitokset edustavat rovaniemeläistä kulttuuria silti vain vähäisessä määrin. Meidän todellista kulttuuriamme on meidän jokapäiväinen elämämme: elämisemme tapa, sen määrittäneet olosuhteet, elämämme monenlaiset ilmaukset ja tietoisuutemme niistä. Meidän elämäämme on määrätietoisesti koottu maakuntamuseoomme ja sitä on kertynyt kirjastoomme ja myös nuoreen rakennettuun ympäristöömme. Se saattaa kiinnostaa joitakin turisteja, jotka ovat kyllin sivistyneitä lisäämään omaa henkistä pääomaansa. Valitettavasti he ovat kuitenkin harvinaisuuksia, vaikka joku sellainen onkin sattumalta pistänyt kaupunginjohtajan silmään kaupungintalon käytävillä.
Suurimmalle osalle turisteja riittää joulupukki. On hyvä, että hän viihdyttää vieraitamme, mutta meidän kulttuuriamme hän ei saa pilata. Matkailu tärvelee sitä muutenkin aivan liikaa.
Heikki Annanpalo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Rovaniemeläiset ovat kovasti maailmaa kiertävää väkeä - ainakin he, jotka sillalle tähän mennessä ovat löytäneet.
Maailmaa kierretään usein turistina ja sieltä etsitään usein paikallisen kulttuurin helmiä tai - vielä fiksumpaa - pohjavesiä ja -virettä.
Näin tapahtuu myös usean Rovaniemelle osuneen turisti-ihmisen kohdalla. Ja sana kulkee. Sen tehokkaammin, mitä kulttuurifriikimpi on poikkeaja.
1955 kävin 1. kerran Rovaniemellä, takuulla turistina (8v), sitten 1960-luvulla opiskelija-retkeilijänä, mutta jo "syvistä vesistä" kiinnostuneena.
Sen kiinostuksen pohjalta muutin Rovaniemelle 1970-luvulla eikä enää ole pois lähtemistä. Nyt tämän alkaa vähin tuntea: syvistä vesistään (kiitos erittäin paljon Heikki Annanpalolle, mutta myös runoilijoille, toimittajille, klubikavereille, potilaille, kollegoille jne jne), helmistään ja ympäristöstään.
Oli sattuman kauppa, että osuin blogin alkumetreille: tulee varmaankin vierailtua silloin tällöin - erityisesti sitten loppukeväästä, kun kaamos-, pulverilumi- ja hankikanto-masennukset jo ovat vaihtumassa jäidenlähtöpaniikkiin ;>/
Harva turisti varmaan tulee Rovaniemelle sen korkeakulttuurin takia, mutta kun kerran turisteja on, niin miksi kulttuurin tarjoajat eivät saisi ottaa heitä huomioon potentiaalisena (maksavana) yleisönä?
Toki kulttuuri sinänsäkin houkuttelee: tietääkseni esimerkiksi Marilyn-musikaalia tullaan kaukaakin kuuntelemaan bussilasteittain. Voi tietysti kysyä, kuinka leimallisesti rovaniemeläistä kulttuuria kyseinen kipale edustaa.
Kokemukseni perusteella ainakin kamariorkesteri ja teatteri vetävät paikallista yleisöä mukavasti. Toisaalta kulttuurin tai taiteen arvoa ei voi mitata kävijämäärillä.
Jos kulttuuri määritellään laajasti, niin kyllä siihen mielestäni myös jouluperinne pukkeineen kuuluu, samoin turistit ja matkailu. Siitäkin huolimatta, että joulupukin pajakylä on vähän korni.
Lähetä kommentti