Knud Leemin työskentelyyn vaikuttivat ankarasti ajan eetokset, jotka korostivat tieteellistä maailmankuvaa, taloudellista liberalismia, suurten monopolien toimintavapautta ja eliitin etuoikeuksia.
Piti oikein hieraista silmiään lukiessaan, sillä Knud-herra ei suinkaan elä meidän aikaamme, vaikka ilmapiirikuvauksesta voisi hyvinkin luulla. Hän oli norjalainen lähetyssaarnaaja, joka työskenteli Finmarkissa ja on jäänyt Lappi-kirjallisuuden historiaan vuonna 1767 ilmestyneellä teoksellaan Beskrivelse over Finmarkens lapper.
Hänen työtään ja ajan henkeä arvioi toinen norjalainen, Asbjörn Nesheim, teoksen näköispainoksen jälkisanoissa.
Vanhaa historianlukijaa hiukan lohdutti huomata ettemme ole ensi kertaa epä-älyllisten ideoiden pauloissa. Huonosti mietityt uskonkappaleet ovat ennenkin nousseet kansojen kohtaloita ohjaamaan. Valistuksen vuosisadalta tosin on päästy meidän postmodernistiselle vuosituhannellemme parin maailmansodan ja satojen pienempien kautta, joten ei se lohtu nyt niin suuri ole. Varsinkaan, jos paremmat ajat saadaan nytkin tulemaan vain saman kaavan kautta.
Heli Saarinen
torstai 22. helmikuuta 2007
tiistai 20. helmikuuta 2007
Vapauden, rakkauden ja ystävyyden viesti
Lauantaina 17.2.2007 Orkestar Business Class lahjoitti Lapin maakuntakirjaston musiikkiosastolle kaksi Šaban Bajramovićin, Serbian mustalaislaulajien kuninkaan, levyä. Jo vuosia olin tuloksetta yrittänyt saada laulajan tuotantoa hankituksi kokoelmiin. Vieraillessani joulukuussa Belgradissa päätin ratkaista asian kertaheitolla. Ostan levyn itse!
Šaban Bajramović syntyi vuonna 1936 Niš in kaupungissa. Koulua hän ehti käydä neljä vuotta, päätyi kadulle ja oppi siellä yhtä sun toista - ei kuitenkaan lukemaan. Kahdeksantoistavuotiaana Bajramović karkasi armeijasta, sillä luku- ja kirjoitustaidottomana hänen oli mahdoton pitää yhteyttä rakastamaansa tyttöön. Tuomio oli viisi ja puoli vuotta Goli Otokin vankilasaarella, minne kommunistihallinto lähetti poliittiset vihollisensa murtumaan.
Vuonna 1964 alkoi vankilan bändissä laulajana kunnostautuneen Bajramovićin yhä jatkuva musiikillinen ura. Tähän päivään mennessä hän on tehnyt 15-20 lp-levyä, noin 50 singleä, säveltänyt yli 600 laulua sekä esiintynyt ja laulanut elokuvissa. Kuuluisimpana ehkäpä kaksinkertaisen Cannesin kultaisen palmun voittajan Emir Kusturican Musta kissa valkoinen kissa-elokuvan tunnussävel Bubamara.
Lahjoituksen myötä Orkestar Business Class halusi myös osoittaa kiitollisuutensa Lapin maakuntakirjaston musiikkiosastolle, sen rikkaat kokoelmat ovat toimineet innoituksena ja raaka-aineena myös Orkestar Business Class-musiikille. Mistä muualta olisi rovaniemeläinen musiikinharrastaja voinut saada käsiinsä moldavialaista tai venäläistä mustalaismusiikkia?
Kiitollisuuden lisäksi lahjoituksella on toinen tärkeä viesti. Haluamme muistuttaa elämän hyödyttömien ja epätehokkaiden asioiden tärkeydestä. Voi hyvin olla että vaikkapa näitä kahta edellä mainittua levyä ei ole vuosikymmeniin lainannut lisäkseni kukaan muu. Joku tehokkuus-orientoitunut henkilö olisi tämän huomatessaan vaatinut levyjen hävittämistä ja vapautuneen tilan täyttämistä tehokkaammin, kysytymmällä aineistolla, amerikkalaisella populaarikulttuurilla.
Luultavasti Šaban Bajramovićin levyt eivät tule olemaan kirjaston lainatuinta aineistoa. Taloudellisilla ja määrällisillä mittatikuilla laskettuna lahjoituksen anti lienee mitätön. On kuitenkin olemassa toisenlaisia mittatikkuja. Toivon, että Šaban Bajramovićin ääni saavuttaisi edes muutamat oikeat korvat, jotka se innostaisi omaehtoiseen, aktiiviseen musiikinkuunteluun ja -tekemiseen. Muistuttaisi että musiikki on muutakin kuin viihdeteollisuuden luomia kompressoituja ja kuohittuja kiiltokuvalaulajia. Šaban Bajramovićin laulussa soi vapauden, rakkauden ja ystävyyden viesti!
Jaakko Laitinen
Orkestar Business Class
Šaban Bajramović syntyi vuonna 1936 Niš in kaupungissa. Koulua hän ehti käydä neljä vuotta, päätyi kadulle ja oppi siellä yhtä sun toista - ei kuitenkaan lukemaan. Kahdeksantoistavuotiaana Bajramović karkasi armeijasta, sillä luku- ja kirjoitustaidottomana hänen oli mahdoton pitää yhteyttä rakastamaansa tyttöön. Tuomio oli viisi ja puoli vuotta Goli Otokin vankilasaarella, minne kommunistihallinto lähetti poliittiset vihollisensa murtumaan.
Vuonna 1964 alkoi vankilan bändissä laulajana kunnostautuneen Bajramovićin yhä jatkuva musiikillinen ura. Tähän päivään mennessä hän on tehnyt 15-20 lp-levyä, noin 50 singleä, säveltänyt yli 600 laulua sekä esiintynyt ja laulanut elokuvissa. Kuuluisimpana ehkäpä kaksinkertaisen Cannesin kultaisen palmun voittajan Emir Kusturican Musta kissa valkoinen kissa-elokuvan tunnussävel Bubamara.
Lahjoituksen myötä Orkestar Business Class halusi myös osoittaa kiitollisuutensa Lapin maakuntakirjaston musiikkiosastolle, sen rikkaat kokoelmat ovat toimineet innoituksena ja raaka-aineena myös Orkestar Business Class-musiikille. Mistä muualta olisi rovaniemeläinen musiikinharrastaja voinut saada käsiinsä moldavialaista tai venäläistä mustalaismusiikkia?
Kiitollisuuden lisäksi lahjoituksella on toinen tärkeä viesti. Haluamme muistuttaa elämän hyödyttömien ja epätehokkaiden asioiden tärkeydestä. Voi hyvin olla että vaikkapa näitä kahta edellä mainittua levyä ei ole vuosikymmeniin lainannut lisäkseni kukaan muu. Joku tehokkuus-orientoitunut henkilö olisi tämän huomatessaan vaatinut levyjen hävittämistä ja vapautuneen tilan täyttämistä tehokkaammin, kysytymmällä aineistolla, amerikkalaisella populaarikulttuurilla.
Luultavasti Šaban Bajramovićin levyt eivät tule olemaan kirjaston lainatuinta aineistoa. Taloudellisilla ja määrällisillä mittatikuilla laskettuna lahjoituksen anti lienee mitätön. On kuitenkin olemassa toisenlaisia mittatikkuja. Toivon, että Šaban Bajramovićin ääni saavuttaisi edes muutamat oikeat korvat, jotka se innostaisi omaehtoiseen, aktiiviseen musiikinkuunteluun ja -tekemiseen. Muistuttaisi että musiikki on muutakin kuin viihdeteollisuuden luomia kompressoituja ja kuohittuja kiiltokuvalaulajia. Šaban Bajramovićin laulussa soi vapauden, rakkauden ja ystävyyden viesti!
Jaakko Laitinen
Orkestar Business Class
sunnuntai 11. helmikuuta 2007
Yksi prosentti vain
Jos perustaisin yrityksen ja haluaisin rikastua, näinä päivinä perustaisin varmaankin rakennusyrityksen, kun kaupungit, valtio ja muut toimijat näyttävät olevan sille alalle mielinkielin. Rakennusbisneksessä liikkuu vielä sen lisäksi paljon rahaakin, asunnot ovat ihmisten suurimpia sijoituksia elämässä.
Prosenttiperiaatteella tarkoitetaan sitä, että rakennusta suunniteltaessa varataan tiettyprosenttiosuus rakentamisesta taiteen hankkimiseen tai taiteelliseen suunnitteluun. Periaate on jo 1930-luvulta, mutta jälleenrakennuksen aikana hieno ajatus hautautui unholaan. Yhdenkin prosentin luovutuksilla hankittu taide rikastuttaa ihmisten arkea. Periaate soveltuu kaikkeen julkiseen rakentamiseen talojen lisäksi, tiet, puistot ja piha-alueet voivat myös saada tällaisen vaatimuksen. Taidetta voidaan myös käyttää rakentamaan tietyn paikan tai alueen viihtyvyyttä tai identiteettiä.
Rovaniemellä on meneillään ja lähitulevaisuudessa alkamassa runsaasti rakennushankkeita, mutta kaupungissa ei kaavoituksessa erikseen ole otettu käyttöön prosenttiperiaatetta. Tämän periaatteen hyväksikäyttäminen antaisi runsaasti mahdollisuuksia kehittää kaupunkia kulttuurisesti ja lisätä julkisen taiteen merkitystä kaupungissamme. Näissä laajoissa kohteissa kuten Revontuli-keskus tai tuleva Fenix-kompleksi näkisin taiteella olevan paljon merkitystä tällaisten uusien hankkeiden sovittamisessa kaupunkiin ja sen kulttuuriin.
Julkisten kohteiden taidehankinnoilla on myös hyvät mahdollisuudet lisätä kohteiden arvoa ja arvokkuutta. Lisäksi se on erinomainen mahdollisuus lisätä esimerkiksi paikallisten taiteilijoiden tunnettavuutta. Itse kannan huolta nuorten taiteilijoiden esiin tuomisesta.
Pihat avoimiksi kaikille ja prosentti kustannuksista taiteeseen.
Antti Brunni
www.anttibrunni.net
Prosenttiperiaatteella tarkoitetaan sitä, että rakennusta suunniteltaessa varataan tiettyprosenttiosuus rakentamisesta taiteen hankkimiseen tai taiteelliseen suunnitteluun. Periaate on jo 1930-luvulta, mutta jälleenrakennuksen aikana hieno ajatus hautautui unholaan. Yhdenkin prosentin luovutuksilla hankittu taide rikastuttaa ihmisten arkea. Periaate soveltuu kaikkeen julkiseen rakentamiseen talojen lisäksi, tiet, puistot ja piha-alueet voivat myös saada tällaisen vaatimuksen. Taidetta voidaan myös käyttää rakentamaan tietyn paikan tai alueen viihtyvyyttä tai identiteettiä.
Rovaniemellä on meneillään ja lähitulevaisuudessa alkamassa runsaasti rakennushankkeita, mutta kaupungissa ei kaavoituksessa erikseen ole otettu käyttöön prosenttiperiaatetta. Tämän periaatteen hyväksikäyttäminen antaisi runsaasti mahdollisuuksia kehittää kaupunkia kulttuurisesti ja lisätä julkisen taiteen merkitystä kaupungissamme. Näissä laajoissa kohteissa kuten Revontuli-keskus tai tuleva Fenix-kompleksi näkisin taiteella olevan paljon merkitystä tällaisten uusien hankkeiden sovittamisessa kaupunkiin ja sen kulttuuriin.
Julkisten kohteiden taidehankinnoilla on myös hyvät mahdollisuudet lisätä kohteiden arvoa ja arvokkuutta. Lisäksi se on erinomainen mahdollisuus lisätä esimerkiksi paikallisten taiteilijoiden tunnettavuutta. Itse kannan huolta nuorten taiteilijoiden esiin tuomisesta.
Pihat avoimiksi kaikille ja prosentti kustannuksista taiteeseen.
Antti Brunni
www.anttibrunni.net
keskiviikko 7. helmikuuta 2007
Konserttitalo Rovaniemelle!
Suomalainen virtuaalikonserttitalo e-concerthouse aloitti toimintansa viime lauantaina 3.2. Suora konserttilähetys Temppeliaukion kirkosta oli elämys, vaikka äänen ja kuvan laatu olivat ajoittain surkeita. Television kautta musiikki olisi välittynyt miljoona kertaa paremmin.
Mutta internet-konsertissa oli paitsi uutuudenviehätystä, myös chat, jossa sai vaihtaa ajatuksia toisten konserttivieraiden kanssa. Lauantaina bongasin chatissa kuulijoita rajojemme ulkopuolelta ainakin Kanadasta ja Ruotsin Skånesta. Netin kautta konserttia oli seurannut noin 1300 ihmistä.
Lappilaiset olivat mukana sankoin joukoin (tai sitten chatissa vaan oli pari tosi puheliasta saamenkielistä) – olihan yksi konsertin esiintyjistä utsjokelaisen Jiella-yhtyeen solisti Eeva-Liisa Rasmus, joka joikasi upeasti jousikvartetin säestyksellä. Jos joku ei sitä päässyt kuulemaan, niin ei hätää, konsertti lähetetään uusintana lauantaina 10.2. Toivottavasti paremmalla tekniikalla.
Portaalin käyttö on ilmaista. Klassisen musiikin orkesterit ja muusikot voivat lähettää live-konserttejaan sivustolle. Konserttien vastaanottaminen ja lähettäminen on mahdollista kaikkialla missä on perustason laajakaistayhteys.
Rautalangasta vääntäen: palvelu toimii myös niin, että Rovaniemellä musisoidaan ja ympäri maailmaa kuunnellaan.
Linkkejä:
e-concerthouse
Tiedote (pdf): Uusi konserttitalo avataan internetissä
Virva Jakkula
Mutta internet-konsertissa oli paitsi uutuudenviehätystä, myös chat, jossa sai vaihtaa ajatuksia toisten konserttivieraiden kanssa. Lauantaina bongasin chatissa kuulijoita rajojemme ulkopuolelta ainakin Kanadasta ja Ruotsin Skånesta. Netin kautta konserttia oli seurannut noin 1300 ihmistä.
Lappilaiset olivat mukana sankoin joukoin (tai sitten chatissa vaan oli pari tosi puheliasta saamenkielistä) – olihan yksi konsertin esiintyjistä utsjokelaisen Jiella-yhtyeen solisti Eeva-Liisa Rasmus, joka joikasi upeasti jousikvartetin säestyksellä. Jos joku ei sitä päässyt kuulemaan, niin ei hätää, konsertti lähetetään uusintana lauantaina 10.2. Toivottavasti paremmalla tekniikalla.
Portaalin käyttö on ilmaista. Klassisen musiikin orkesterit ja muusikot voivat lähettää live-konserttejaan sivustolle. Konserttien vastaanottaminen ja lähettäminen on mahdollista kaikkialla missä on perustason laajakaistayhteys.
Rautalangasta vääntäen: palvelu toimii myös niin, että Rovaniemellä musisoidaan ja ympäri maailmaa kuunnellaan.
Linkkejä:
e-concerthouse
Tiedote (pdf): Uusi konserttitalo avataan internetissä
Virva Jakkula
sunnuntai 4. helmikuuta 2007
Şerefe!
Tänään vietetään kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin päivää. Kouluikäisille päivä merkitsee ihan "ookoon" makuista torttua ja kuivahkoa äidinkielen oppituntia, ja opiskelijoille (ainakin humanisteille) se tarjoaa kenties hetkeksi pohdittavaa kansallisuuden perusaineksista. Seniorikansalaisille Runeberg merkitsee puolestaan pakkoluetun Vänrikki Stoolin Tarinoiden moraalisia epiteettejä.
Syntymäpäiväänsä viettävät tänään myös Jörn Donner ja Marcus Grönholm. He kaikki ovat Sibeliuksen tapaan valtiollisen suomalaisuuden toteuttajia. Runebergin isänmaa, Donnerin kulttuuripoliittisuus ja Grönholmin moottoroitu nopeus ovat väriltään sinivalkoisia. Yhteistä heille on paitsi individuaali suomalaisuus, myös ruotsinkieli . Kaikki kolme ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä, mutta operoivat toiminnoissaan monilla eri kielillä.
Meidän rovaniemeläisten on syytä muistaa, että kaupunki-identiteettimme ydintä on monikielisyys; täällä kuulee kieliä, murteita ja intonaatiota kaikkialta suomesta. Kaiken kukkuraksi turistien ihasteleva lörpöttely ja pulina tuo kaupungin "soundscapeen" kirjavan klangin. Kuuden vuoden asumisen jälkeen alan hahmottaa entistä paremmin Rovaniemen rajamentaliteetin olennaisinta piirrettä: kielten moninaisuuden mukana tuoman semanttista sekamelskaa, joka jouduttaa monenlaisia konflikteja, mutta myös hedelmällisiä synteesejä.
Mietin tätä viimeksi myöhään lauantai-iltana, kun hyvä ystäväni (syntyperäinen rovaniemeläinen) sanoi hivenen filosofisesti, että rovaniemeläiset kyllä helposti pilkkaavat junantuomia, mutta kutsuvat samalla heidät pilkattavaksi omaan pöytäänsä.
Voi olla, että ymmärsimme asian eri tavalla, mutta otimme vielä yhdet toistemme kunniaksi: "Şerefe!"
Marko Niemelä
Syntymäpäiväänsä viettävät tänään myös Jörn Donner ja Marcus Grönholm. He kaikki ovat Sibeliuksen tapaan valtiollisen suomalaisuuden toteuttajia. Runebergin isänmaa, Donnerin kulttuuripoliittisuus ja Grönholmin moottoroitu nopeus ovat väriltään sinivalkoisia. Yhteistä heille on paitsi individuaali suomalaisuus, myös ruotsinkieli . Kaikki kolme ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä, mutta operoivat toiminnoissaan monilla eri kielillä.
Meidän rovaniemeläisten on syytä muistaa, että kaupunki-identiteettimme ydintä on monikielisyys; täällä kuulee kieliä, murteita ja intonaatiota kaikkialta suomesta. Kaiken kukkuraksi turistien ihasteleva lörpöttely ja pulina tuo kaupungin "soundscapeen" kirjavan klangin. Kuuden vuoden asumisen jälkeen alan hahmottaa entistä paremmin Rovaniemen rajamentaliteetin olennaisinta piirrettä: kielten moninaisuuden mukana tuoman semanttista sekamelskaa, joka jouduttaa monenlaisia konflikteja, mutta myös hedelmällisiä synteesejä.
Mietin tätä viimeksi myöhään lauantai-iltana, kun hyvä ystäväni (syntyperäinen rovaniemeläinen) sanoi hivenen filosofisesti, että rovaniemeläiset kyllä helposti pilkkaavat junantuomia, mutta kutsuvat samalla heidät pilkattavaksi omaan pöytäänsä.
Voi olla, että ymmärsimme asian eri tavalla, mutta otimme vielä yhdet toistemme kunniaksi: "Şerefe!"
Marko Niemelä
Tilaa:
Kommentit (Atom)