Tänään vietetään kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin päivää. Kouluikäisille päivä merkitsee ihan "ookoon" makuista torttua ja kuivahkoa äidinkielen oppituntia, ja opiskelijoille (ainakin humanisteille) se tarjoaa kenties hetkeksi pohdittavaa kansallisuuden perusaineksista. Seniorikansalaisille Runeberg merkitsee puolestaan pakkoluetun Vänrikki Stoolin Tarinoiden moraalisia epiteettejä.
Syntymäpäiväänsä viettävät tänään myös Jörn Donner ja Marcus Grönholm. He kaikki ovat Sibeliuksen tapaan valtiollisen suomalaisuuden toteuttajia. Runebergin isänmaa, Donnerin kulttuuripoliittisuus ja Grönholmin moottoroitu nopeus ovat väriltään sinivalkoisia. Yhteistä heille on paitsi individuaali suomalaisuus, myös ruotsinkieli . Kaikki kolme ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä, mutta operoivat toiminnoissaan monilla eri kielillä.
Meidän rovaniemeläisten on syytä muistaa, että kaupunki-identiteettimme ydintä on monikielisyys; täällä kuulee kieliä, murteita ja intonaatiota kaikkialta suomesta. Kaiken kukkuraksi turistien ihasteleva lörpöttely ja pulina tuo kaupungin "soundscapeen" kirjavan klangin. Kuuden vuoden asumisen jälkeen alan hahmottaa entistä paremmin Rovaniemen rajamentaliteetin olennaisinta piirrettä: kielten moninaisuuden mukana tuoman semanttista sekamelskaa, joka jouduttaa monenlaisia konflikteja, mutta myös hedelmällisiä synteesejä.
Mietin tätä viimeksi myöhään lauantai-iltana, kun hyvä ystäväni (syntyperäinen rovaniemeläinen) sanoi hivenen filosofisesti, että rovaniemeläiset kyllä helposti pilkkaavat junantuomia, mutta kutsuvat samalla heidät pilkattavaksi omaan pöytäänsä.
Voi olla, että ymmärsimme asian eri tavalla, mutta otimme vielä yhdet toistemme kunniaksi: "Şerefe!"
Marko Niemelä
sunnuntai 4. helmikuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti