Masennuksen huikeat mielenmaisemat

Ei aina tunnu lennokkaalta. Mieli matelee alamaissa. Lauseet sammuvat ennen kuin niitä on saanut sanoiksi kirjattua. Sanotut lauseet ovat sisällöttömiä vaikka ne loppuun kantaisivatkin. Apeus ahdistaa ja synkkyys painaa. Ei onneksi aina. Jospa ei myöskään liian syvälle silloin kun matalapaine mieltä pimentää.

Ihminen on outo olio. Se hakee hekumaa ja herkkua. Silloinkin kun sitä ei sisältä luonnollisesti nouse. Tai silloin kun juhlat ovat ohi. Ihminen sinnittelee ilossa ja pysyttelee paisteessa. Lääketeollisuus puhuu mielialalääkkeiden loistavista ominaisuuksista. Lääkärikunta säestää. Mutta. Suupielet kipeytyvät väkinäisestä hymystä. Iho palaa rakoille liiasta auringosta. Parikymppiset alkavat olla mielialalääkkeiden koukussa.

Masennuksesta puhutaan. Nykyään avoimemmin. Ketä heitä onkaan. Ainakin Tellervo Koivisto on kertonut. Moni muukin julkimo ja oudompikin.

Miksihän masennuksesta, apeudesta ja mielen tilan vaihteluista ei voida keskustella ja puhua neutraalisti. Myös meillä miehillä mielen liikkeet tekevät aaltoliikettä ulkoisesta jäyhyydestä huolimatta. Miksi ihmeessä me ihmiset pyrimme olemaan ikihymyä ja vastuksille neutraaleja (muka). Ja viimeiseen saakka varomme kertomasta kokemuksesta. Että miltä tuntuu kun olo on ihan pee. Siis masentunut ja (hetkellisesti) näköalaton.

Mitä minä tässä pohdin? Jotain sellaista jonka kuulin parisen kuukautta sitten radiosta eräänä lauantaina. Joku ihminen kertoi masennuksesta. Sellaisesta terveestä masennuksesta. Sellaisesta jossa pee-olo, masennus tai apeus seuraa ilon ja myönteisyyden hetkiä.

Ei hän näin sanonut kuin kuunnellessani pohdin: Että niin kuin yö seuraa päivää ja päivä yötä, niin myös ihmisen tunne elää pimeän ja valon vaihtumista. Luonnollisena kiertokulkuna. Ei yhtä säännöllisenä mutta kuitenkin toistuvana.

Tuo tuntemattomaksi jäänyt radioääni kertoi ”masennuksen huikeista mielenmaisemista”. Ainakin ajattelin niin. Jotenkin siihen suuntaan hän puhui. Että terveen masennuksen aikana avautuvat huikeat mielenmaisemat, joita voi ja pitääkin katsoa. Vertaan siihen ajatustani yöstä. Yöllä on huikeita tähden kimalluksia, joskus kuun kajoa. Myös ihan surkeita sateisia öitäkin on. Niitä kannattaa silti katsoa ja kokea. Ainakin joskus.

Masennus on vakava asia silloin kun se vie ihmisen näköalattomuuteen ja toivottomuuteen. Umpikujan tuntuun. Mutta masennus silloin kun se ennustettavasti seuraa ihmistä ja hänen vakiintuneita mielen liikkeitään, ei se ole vakava asia. Se on luonnollinen asia. Kestohymy on luonnoton asia. Ja lääketeollisuuden ehdoilla aloitettu mielialalääkitys ihan samaa.

Jari Kotimäki

ps. Tutkailin Lääkelaitoksen kannanottoja masennuslääkkeisiin. Näyttäisi olevan samansuuntaista ajatusta viranomaisilla kuin mm. sellaisilla yrityksillä kuten Mobipharma, Santen, Servier, ACO Pharma, Janssen-Cilag, Vogel, Allergan Norden, Algol Pharma, Magnum Medical Finland, Orion, Berlin-Chemie, Menarini, Schwarz Pharma, Avansor Pharma, Vitabalans, Hexa…