Tipattoman tammikuun kunniaksi haluan puuttua juomakulttuuriimme. Vuodenvaihteessa julkistettiin uutinen, joiden mukaan suomalaisten naisten alkoholikuolemat ovat kaksinkertaistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alkoholin aiheuttamat sairaudet ovat nyt yhtä yleinen naisten kuolinsyy kuin rintasyöpä.
Lappi pärjää alkoholikuolemien tilastoissa valitettavan hyvin. Rovaniemellä avattiin hiljattain taas pari ravintolaa lisää, jottei kurkku vaan pääsisi kuivumaan. Usein naisten alkoholismi taitaa kuitenkin olla sitä kaappityyppiä.
Miksi nainen, elämän synnyttäjä ja säilyttäjä haluaa laittaa aivonsa naftaliiniin ja myrkyttää suhteensa lähipiiriin? Mikä on vikana kulttuurissamme? Pitäisikö olla kiitollinen, että ainakin tässä asiassa sukupuolten välinen tasa-arvo on toteutunut?
Sivistyneen (!), työssäkäyvän naisen päihderiippuvuus on yksi oire hyvinvointivaltion pahoinvoinnista. Alkoholin hinnankorotukset ja anniskelun rajoittaminen ovat varmasti hyviä keinoja hankaloittaa juomista, mutta ovatko ne sisukkaalle suomalaiselle pelkkä hidaste? Asennekasvatukseen tarvitaan järeämpiä aseita.
Harri Kuusisaari pohti Rondon pääkirjoituksessa, miksi Suomessa uusi musiikki ei ota kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin. Yhdysvalloissa John Corigliano on säveltänyt Aids-sinfonian. Latvialainen Peteris Vasks varoittelee musiikillaan luonnon saastumisesta.
Alkoholi on aina ollut suomalaisten vitsaus, mutta nyt myös naissukupuolelle pulloon tarttuminen on helpompaa ja ilmeisesti hyväksytympää. Kuka tekisi siitä sinfonian?
Virva Jakkula
Musiikkitieteen opiskelija
Musiikkiarvostelujen kirjoittaja, Lapin Kansa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti