Kirjastonsetä on mielenkiinnolla seurannut keskustelua eri medioitten saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Joissain paikoissa ei näy televisio, toisissa taas ei kuulu kännykkä, johonkin sanomalehti tulee viiveellä ja jonkun paikan taitaa radioaaltokin ohittaa - digiboxeista puhumattakaan. Koska itse olen ns. junantuoma (tätä aihetta on käsitelty jo aiemmissa kirjoituksissa) niin en ole aina perillä viimeisimmistä asiaan kuuluvista vivahteista, mutta minua varmaan kohta oikaistaan. Sen verran maalaisjärkeni asiasta sanoo, että tilattu ja maksettu tavara pitäisi myös toimittaa… ja mieluusti myös määrämittaisena. Se siitä.
Jotenkin olen ymmärtänyt, että Lappia on yritetty tuoda esiin mahdollisuudella rauhaan ja hiljaisuuteen. Jonkinlaisena viimeisenä utopiana, Ultima Thulena. ”Näille kulmille ei radioaalto, posti eikä verottaja yllä”? Hmm.., tuo viimeinen taitaa olla toiveajattelua, mutta ymmärtänette ajatukseni.
Mikä on siis vikana kun nykypäivänä alkaa olla mahdotonta löytää paikkaa jossa ei kuulu kännykkä (yrittääköhän minulle joku soittaa?), ei ole verkkoyhteyttä (onkohan minulle tullut sähköpostia?), ei näy kanava 36 (kuinkahan ”Kotirohkeissa” on käynyt eilisen jälkeen?) jne. Mikä on se muutos, joka muutaman viimeisen vuoden aikana on saanut ihmiset riippuvaiseksi erilaisista vempeleistä ”nopean tiedonvälityksen” nimissä? Mihin tarvitsee niin nopeasti reagoida?
Koska kirjastonsetä on mm. vapa- ja vapaa-ajankalastaja, olen silloin tällöin löytänyt armaasta läänistämme kulmia, joihin media ei isommin osu. Ja olen nauttinut. Työ kun on pääasiassa asiakkaitten ja erilaisten sähköisten viestimien kanssa keskustelua niin viikkokin täydellisessä katveessa kaikesta virkistää aivan ihmeesti. Jo leviää hymy taas naamalle sähköpostissakin .
No, miksi kirjastonsetä tällaisesta tässä nyt sitten ”avautuu” kaikelle kansalle? Jos olet tähän saakka lukenut, niin laitan tähän perään pari lukuvinkkiä, tietenkin. Kirjaan ei paljon katvealueet vaikuta.. paitsi talvella, jos päreet ovat loppuneet.
Kotimaisesta kirjallisuudesta olen viimeaikoina tutustunut Painos – sisarussarjan tuotantoon. Pääasiassa isoveli Ensimmäisen, mutta myös pikkusisko Kahdeksannen mielenkiintoiseen tapaan tuoda esiin koko maailman kirjo.
Ulkomaisista olen viime aikoina nauttinut suurien kirjailijoitten First ja Second Editionin vahvoista teoksista, mutta käsissä on kulunut myös vähemmän tunnettujen Twelft ja Sixteenth Editionin tuotantoa. Suosittelen. Tähän vuodenaikaan ei kirjalle löydy katvealueita.
Pasi Rantanen
Kirjastotoimen apulaisjohtaja
Lapin maakuntakirjasto
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti