Käyn harvoin teatterissa, mutta seuraan sitäkin tarkemmin Ounaskosken törmältä tai Arktikumin kukkuloilta ympäristönäytelmää Rovaniemen vuodenajat. Nautinnon maksimoiminen saattaa vaatia hiiviskelyä Koivusaaren rantapensaikossa tai kipuamista Ounasvaaralle.
Väsymättä virtaavaa Kemijokea jaksaa katsella. Kaupungin suunnasta Ounasvaaran ehjä siluetti on mahtava kulissi. Jätkänkynttilä on monen vuoden totuttelun jälkeen alkanut istua maisemaan, mutta ajatuskin köysiradasta puistattaa...
Irtouitto, puukansan vaitonainen vaellus oli visuaalisesti vaikuttava näytelmä. Nykyisin kesäistä silmäniloa tarjoavat uistimenvetäjät ja kelluvat viihdekeskukset: sauna ja humpparavintola.Talvella näyttämöä hallitsevat kelkat ja turistit, jotka taapertavat törmällä haalareissaan kuin jättimäiset pingviinit.
Draaman luonnollisia huipentumia ovat jäidenlähtö ja joutsenten lokakuinen kokoontuminen Lainaalle. Aivan koko yleisö ei yhdy riemuun, kun tuhatpäinen naurulokkiparvi kuuluttaa kevättä Ounaskosken sulassa.
Minä en pysty nimeämään ehdotonta suosikkiani draaman neljästä näytöksestä. Yhdestäkään en haluaisi luopua. Vaikka joulukuun lohduttomat vesisateet ja silmä poskella sinnitelleet Lordin aukion lumiukot tuntuvat juuri nyt etäiseltä painajaisunelta, ne antoivat esimakua tulevasta.
Mutta kuluva talvi on lopulta vallan saatuaan ollut kaikin puolin hyvä. Nautitaan siitä!
Veikko Vasama
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti