Onko kirjasto kulttuuria?

Tietysti vastaus on kyllä, jos kulttuuri käsitetään laajimmassa merkityksessään, jolloin siihen alkutermin (agriculture; lat. = viljellä) mukaisesti pitää laskea maanviljelyksestä alkaen liki kaikki inhimillinen toiminta. Mutta yhä useammin sillä tarkoitetaan lähinnä esittäviä taiteita ja niistäkin vain ns. korkeakulttuuria: sinfonioita, oikella näyttämöllä esitettyjä teatteriesityksiä, gallerioissa ja museoissa pidettyjä taidenäyttelyitä. Tottakai kirjallisuuskin on kulttuuria, jopa korkeakulttuuria, mutta entä kirjasto, josta sitä voi saada käyttöönsä? Jostakin syystä kirjasto itsessään ei oikein tunnu kultturellilta. Siitä puuttuu säihke ja glamour - joka kai monen mielessä liittyy kulttuuritoimintaan. Turhaan ei puhuta eliittitaiteesta ja minkkimuurista.

Miksi näitä mietin? Sysäksen siihen antoi kaupungin kulttuuritoimen yhteinen esitehanke, jolle määriteltiin tiukka tavoite: napakasti edustavat esitykset jokaisesta kulttuurilaitoksesta mainostamaan napapiirin kansainväliseksi kulttuurikaupungiksi kehittyvää yhteisöä. Juuri vaatimus lyhyistä teksteistä ja valikoiduista kuva-aineistoista teki tärkeäksi kaivaa esiin itse asian ydin. Jos haluamme esitellä kaupunkiamme kulturellina paikkana, jonka on määrä tehdä vaikutus suuren maailman hienostuneeseen ja vakavaraiseen matkailijakansaan, onko joukossa mitään tekoa laitoksella, joka palvelee arkisesti kaupungin omaa väkeä? Pitääkö keskittyä säihkeeseen ja glamouriin, että tarkoitettu viesti menisi läpi? Turmeleeko tavallisen mattimeikäläisen kovassa käytössä hiukan nuhraantunut laitos napapiirin glorian?

Kysymys ei ehkä ole edes pelkästä tiedottamisesta. Jos ajatusta jatkaa, voi kysyä, olisiko "korkeakulttuurilaitokset" - taidemuseo, orkesteri, teatteri jne. - ja kirjaston tapaiset arkitoimintaan keskittyvät palvelutalot syytä erotella kaupungin toiminnassa erillisiksi kokonaisuuksiksi? Kullakin oma budjetti, omat palvelujen käyttäjäjoukkonsa ja ja viestinnän kohderyhmänsä? Yhteistyötä toki tehtäisiin, mutta naimisissa ei oltaisi. Sopisi asiaa ainakin pohtia.

Heli Saarinen