Jokin ihmeellinen sielunilmiö saa meidät aikuiset puhumaan lapselle oktaavia ylempää kuin puhuttaessa aikuisille. Ja saman menettelymallin mukaisesti me aikuiset puhumme itsestämme mielellään kolmannessa persoonassa puhuessamme lapsen kanssa. ”Isi lukee kirjaa Totille, jooko”. Mikä pahinta me suoraselkäiset suomalaiset aikuiset puhumme lapsillemme ns. läpiä päähänsä. Ja ilman muuta siirrämme asenteitamme seuraavalle sukupolvelle. Kai tässä on sitä kuuluisaa ulkoistamista. Emmehän toki itse ole lapsia emmekä lapsellisia.
Kulttuurista keskusteltaessa ja myös siitä yhteiskunnallispoliittisesti päätettäessä olemme me aikuiset läsnä. Tekemässä, puhumassa, päättämässä: Minä esitin… Voitin äänestyksessä… Tein vastaehdotuksen budjettiin... Emme siis tällä kertaa ulkoista vaan omimme itseemme ja itsellemme. Ei sentään kaikessa.
Ei kaikessa. Yhteiskunnallisina päättäjinä otamme ”oktaaviasenteen” silloin kun kyse on kulttuurista yhdistettynä rahaan. Sanoudumme suorastaan irti ajatuksesta että sillä meidän ikiomalla (joskus laitostuneellakin) kulttuurilla voisi olla jotain tekemistä rahan kanssa. Suorastaan ymmärryksemme yli lyö se että Euroopan ylimmäinen rahanainen Sirkka Hämäläinen kutsutaan kalifiksi suurimpaan suomalaiseen kulttuurilaitokseen.
Oktaaviasenne näkyy tavasta jolla Antti B arvioi rovaniemeläisen kulttuurin kuihtumista. "Rovaniemen kaupungin hallitus ja virkamiesjohto ei todistettavasti arvosta pätkääkään paikallista kulttuuritoimintaa…”. Ylempää ja ulkopuolelta lausuttu ei Antilla osu oikeaan. Ei sisältönsä eikä tarkastelukulmansa puolesta. Minä ja me olemme toki osa rovaniemeläistä yhteiskunnallista päätöksentekoa. Ainakin me jotka olemme kansan vaaleissa valitsemalla mandaatilla. Siis siinä läsnä eikä ulkopuolisena.
En itse suostu olemaan ulkopuolinen kulttuurista silloinkaan kun siihen keskusteluun kytkeytyy raha. En vaikka vastustin toki julkisestikin Antti B:n esittämää Fenix-episodia. Eihän kulttuuria voi erottaa arkitodellisuudesta. Oktaavia ylempää ja sisällöllisesti ontuva kerrottu käsitys luo mielikuvan ”iti opettaa tinua työmään” –ilmiön.
On vaikea tilanne kun Totti kasvaa. Ja kun hän huomaa tulleensa huijatuksi.
Jari Kotimäki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Voi Jari,
Luulitko sanovasi minulle jotain vai tosiaan paljastavasi asenteesi?
En koskaan puhu mistään mihin ei liittyisi raha, etenkään perusteetta, tämä tiedoksi tulevaisuutta varten. Minulle politiikassa ja kulttuurissa raha on kaikki kaikessa.
Vaikka en numeroita lyönyt aiemmin tiskiin, ne ovat olemassa. Aina.
Olen selvittänyt että kyseisen koulurakennuksen käyttökustannukset ovat 60 000, max. 80 000 euroa vuodessa. Kuvitellaan että kaupungistamme löytyisi 10 yhdistystä tai toimijaa jolla olisi mahdollisuus maksaa edullinen 500€/kk vuokra tilojen käytöstä.
Kyseessähän on iso talo ja tilaa on paljon. Ja tiedän että tiloja tarvitsevia toimijoita on. Ihan vain muutamia esimerkkejä, että uskotte: Eläkeläisjärjestöt, Magneetti, Sirkus Taika-aika, n. 15 bändiä jotka jäivät vaille bänditiloja, Sanataideyhdistys Papperpuu, Balettiopisto, yksittäiset taiteilijat ja muut ryhmät. Todellisuudessa tiloja tarvitsee huomattavasti useampi kuin 10 toimijaa. Tiloja on myös kartoitettu ja on selvinnyt että käyttö olisi mahdollista saada huomattavasti tehokkaammaksi kuin esimerkiksi kouluissamme on nykyisin. Olisi päivä- ja iltakäyttöä.
No, 10 yhdistystä. 500€/kk. Yhteensä 5000€/kk. 12 kuukautta. Voi että, 60 000 euroa vuodessa.
No eikö meiltä löytyisi sellaista poliittista tahtoa, että tukisimme paikallista kulttuuria mikäli ylimeneviä kuluja syntyy. Tästä arvostamisesta on nyt kysymys ja siihen ei halua ole.
Tämä kaikki siis samalla kun hallitus esitti ja valtuusto päätti siirtää budjettikäsittelyssä kulttuurilautakunnan esitystä (nyk. "toivetta") vastaan vuoteen 2009 asti 80 000 euroa vuodessa pois kulttuuritoimen kehyksestä.
Niin ja nyt minä luulen, että 60 000 olisi se kaikki mitä tarvitaan kulttuurikeskuksen pyörittämiseen. Huoh.
No katotaan sitä sitten kun tämä on kunnossa, eikö niin Jari?
Olen junan tuoma enkä kai sen takia ymmärrä, miksi Ounaskosken yläaste halutaan säilyttää. Karmeampaa murjua saa hakea. Oletteko käyneet siellä sisällä?
Koska paikallisille yhdistyksille ja toimijoille haetaan KUNNOLLISIA tiloja, niin en ensimmäisenä suosittelisi Ounaskosken yläastetta. Kyllä se peruskorjauskin jonkun euron maksaa.
Mielenkiintoista on nähdä, kirjoitetaanko tähän blogiin vaalien jälkeenkin yhtä aktiivisesti.
Peruskorjauksen jälkeen talosta voisi tulla tosi hieno. Sen sijaan viereinen ala-aste ansaitsee jo poksautuksen.
Mie lienen vähän pöljä kun en oikein ymmärtänyt tuon vauvoille puhumisen yhteyttä Brunnin puheenvuoroon.
Ja jos hra Kotimäen mielestä ei ole totta että 'Rovaniemen kaupungin hallitus ja virkamiesjohto ei todistettavasti arvosta pätkääkään paikallista kulttuuritoimintaa' niin miten tämä mielestänne parhaiten ilmenee?
Fenix-hankkeesta sen verran että eikö se ole Rovaniemellä tapana että kaikki vähänkin vanhat ja nätit rakennukset hävitetään ja tilalle rakennetaan kolhoja betonihirviöitä?
Lähetä kommentti